Lasten ylipainosta on uskallettava puhua avoimesti

Satakunnan Kansan artikkeli lasten ja nuorten ylipainosta (16.2.2025) nostaa esiin vakavan ongelman, joka vaatii välittömiä toimia. Lasten ja nuorten ylipaino on kasvava ongelma, eikä tilanne korjaudu ilman suunnanmuutosta. Tarvitaan ennakoivaa valistustyötä, liikunnan lisäämistä ja perheiden tukemista. Ylipainosta ja sen syistä on uskallettava puhua avoimesti.

Terveellisten elämäntapojen omaksuminen jo varhaisessa iässä luo perustan hyvinvoinnille läpi elämän. Vanhempien liikunta-aktiivisuus vaikuttaa myönteisesti lapsen haluun liikkua, joten vanhemmilla on esikuvana erittäin suuri rooli. Tosin terveellisten valintojen tekeminen on tehty todella vaikeaksi, sillä ruokakulttuurimme on sairastunut ja arki muuttunut hektiseksi. Kaupat pursuavat prosessoituja herkkuja, joissa on enemmän sokeria ja suolaa kuin ravinteita. Mainonta kohdistuu voimakkaasti lapsiin, ja epäterveellisiä välipaloja pidetään täysin normaaleina arjen osina. Tätä muutosta vanhemmat, koulu ja koko yhteiskunta seuraavat toimettomina vierestä. Ruutuaika korvaa liikkumisen, eikä koulun liikuntatunnit riitä korvaamaan liikuntavajetta.

Etsimällä syyllisiä emme kuitenkaan saa muutosta aikaiseksi, vaan perheitä on tuettava entistä tehokkaammin tarjoamalla tietoa ja laskemalla kynnystä hakea apua, sillä sitä on saatavilla. Kysymys onkin, tavoittaako apu ajoissa ja onko sitä osattu tarjota oikea-aikaisesti?

Yritykset ja yhdistykset voidaan ottaa tiiviimmin mukaan lasten liikunnan tukemiseen – kunnan tehtävä on toimia yhteistyön mahdollistajana. Liikuntatiloja pitäisi saada lasten ja nuorten matalan liikunnan käyttöön. Urheiluseurat tekevät äärimmäisen tärkeää työtä lasten liikuttamisessa. Mutta toiminta painottuu pitkälti joukkueurheiluun. Tarvitaan enemmän matalan kynnyksen liikuntamuotoja, joissa tärkeintä on ilo ja liikkumisen riemu. Eri toimijat voivat tarjota vaihtoehtoja, jotka houkuttelevat myös niitä lapsia, joilla ei ole liikunnallista taustaa tai kannustusta kotoa käsin. 

Matala kynnys osallistua ilman aiempaa kokemusta ja harrastusten saavutettavuuden parantaminen ovat avainasemassa, jotta jokaisella lapsella olisi mahdollisuus löytää oma tapansa liikkua ja nauttia siitä. Jokaisella lapsella on oltava mahdollisuus harrastaa, perheen taloudellisesta tilanteesta riippumatta. Lasten ja nuorten liikuntaharrastuksia pitää tukea paikallisesti, ja tuoda esiin vapaaehtoistyön merkityksestä yhteiskunnan tukirakenteena ja liikunnan lisäämisessä. Voisiko kummitoiminta olla avuksi tässä – elämänmuutoksen tehnyt nuori, joka kannustaa ja kertoo omista onnistumisistaan?

Työelämässä liikuntatauot lisäävät jaksamista ja keskittymistä – miksei kouluissa hyödynnettäisi samaa mallia? Lyhyet liikuntatuokiot tuntien lomassa voisivat parantaa oppimista ja keskittymiskykyä merkittävästi. Kouluympäristöä tulee kehittää monenlaista liikkumista ja liikkujaa tukevaksi, jotta jokainen lapsi löytää itselleen sopivan tavan harrastaa ja liikkua ilman suorituspaineita. Kunnan ja yhdistysten on luotava ympäristöjä, joissa voi liikkua ilon kautta ilman kilpailun ja suoritusten painetta. Liikunta ja harrastustoiminta ovat avainasemassa myös syrjäytymisen ehkäisemisessä ja terveeseen aikuisuuteen kasvamisessa. Tämä on sijoitus kunnan tulevaisuuteen. Liikunta ja hyvinvointi kuuluu kaikille, riippumatta perheen taloudellisesta tilanteesta, asuinpaikasta tai muista esteistä.

Kuntien tulee kohdentaa määrärahoja liikuntapaikkojen kehittämiseen, liikunnan resurssien kasvattamiseen ja matalan kynnyksen harrastusten tukemiseen. Lisäksi koulujen ylimääräisistä liikuntatuokioista voitaisiin tehdä kunnallinen linjaus ja koulumatkoja voidaan kannustaa kuljettavaksi kävellen tai pyörällä esimerkiksi haastekampanjoilla.

Lasten ylipaino on terveysriski, joka seuraa lasta aikuisuuteen saakka. Fyysisten sairauksien lisäksi mielenterveysongelmien riski kasvaa, ja samalla kasvaa yhteiskunnan terveydenhuollon kuorma. On aika katsoa totuutta silmiin ja tehdä rohkeita päätöksiä. Lasten ylipaino ei katoa itsestään – tarvitaan päättäjien, koulujen, vanhempien ja koko yhteiskunnan yhteistä tahtoa ja tekoja. Lapsillamme on oikeus terveeseen tulevaisuuteen, ja meillä aikuisilla on velvollisuus taata se heille, yhteistyöllä ja päättäjien tahdonvoimalla. Satakunta voisi olla edelläkävijä trendin katkaisemisessa – uskallammeko ottaa haasteen vastaan?